New York State of Mind

04 JUL, niin se maaginen päivä sitten jo koitti. Maaginen eli viimeinen täällä, huomenna tähän aikaan pitäisi olla jo Tukkisaaren kohdalla.

Kiva mennä kotiinkin, oma sänky ja ennen kaikkea pesukone.. Ai niin, eihän mulla ole pesukonetta ;) No mutta se sänky sitten.

Nyt yritän sinnitellä nukkumaanmenon kanssa, että jetlagin vaikutukset jäisivät vähemmiksi ja koneessa saisi nukuttua huomenna, kun se on overnight-lento.

USA:n kansallispäivänä Brooklynin puolella, Coney Islandilla järjestetään joka vuosi perinteiset hodarinsyöntikisat Nathans'in kiskalla, mistä koko kuuman koiran sanotaan saaneen alkunsa.

Kuva on kojun kulmalta ja sen edessä ko. kisa käytiin. Pientä kalabaliikkia aiheutti sääntömuuntos, jonka mukaan syöntiaika on 10 minuuttia aiemman 12:n sijaan. Tämä tekee aiemmat tulokset vertailukelvottomiksi.

Kisassa tuli tänä vuonna tasapeli, kun molemmat kilpailijat pistelivät poskeensa 59 nakkisämpylää.

Vähänkö muuten huonoa menekinedistämistä, kun nakkikiskan menyyssä on jokaisen artikkelin kohdalla ruoan sisältämä kcal-määrä. Siinä kun alkaa ynnäilemään chilijuustohodarin 600 + isojen juustoranskisten 900 + limun 250 energiasisältöjä, niin voipi olla, että seuraavalla kerralla poikkeaakin soppa-deliin Nathanin sijasta. Mutta ei nyt tietenkään vielä.. pitihän niille antaa shotti ja sen jälkeen menimmekin tyytyväisinä vatsojemme viereen Brighton Beachille vähän käristämään lisää.

Illalla itsenäisyyspäivän viettoon Isossa Ompussa kuuluu olennaisesti tavaratalo Macy'sin järkkäämä ilotulitus. Anna kommentoi sen lyövän Hernesaaren kirkkaasti... Uutuutena tänä vuonna oli kuulemma meduusan muotoinen raketti.

Blokattuja teitä, poliiseja, poliiseja ja poliiseja sekä satojatuhansia ihmisiä, vauvoista vaareihin.

Raketteja en alkanut kuvailemaan, mutta hämärä kuva antaa osviittaa millainen odottava tunnelma vallitsi ennekuin 40 minuutin räiske n. puoli kympiltä vihdoin alkoi. Heavyviewerit olivat varustautuneet retkituolin ja picnic-korein ja olivat varanneet parhaat paikat jo alkuillasta.

Koko viikko on mennyt aivan hirveätä vauhtia ja mitään erityistä aktiviteettia en osaa mainita. Kuulostaa nimittäin hirvittävän leimiltä, kun sanon että on kävelty hulluna ja katseltu. Niin ja shoppailtu. Manolon kengät jäivät edelleen Fiftin putiikkiin, mutta joskus vielä... Tsekattuihin spotteihin kuuluu myös Magnolia Bakery (kuuluisa cup cakeistaan) sekä pari ihanaa brunssipaikkaa.

Kelit on olleet niin hyviä, että muutama arskapäivä on ollut pakko ottaa ostoksista vapaata. Kuva uudesta kunnostettavasta Hudson River Parkista Chelsean kohdalta, taustalla näkyy Jersey City. Paikka osoittautui myös suosituksi poikien näyttäytymispaikaksi (toisilleen). Hyvä vaihtari auringonottopaikaksi, jos kämppä länsi-puolella downtownissa eikä jaksa mennä Central Parkiin asti. Ja sitten se vasta kivaksi alueeksi tuleekin, jahka kunnostus valmis. On kuulemma mittavin "open space" kunnostus Manhattanilla sitten Keskuspuiston rakentamisen, mutta due date ??

Eilen kävellessämme "kotia" kohti tuossa matkan varrella yksi kissan kanssa oleva kerjäläistyttö kysyi ohittaessamme selevällä suomen kielellä, että olemmeko Suomesta. Kun kuuli, että joo, hän huudahti "Mun ex-avomies on Porist, se oli yks v*tun alkoholisti". Pahoittelin kovasti, sitä Pori-osuutta. Tilanne oli aivan kummallinen kaikkineen, mutta hatunnosto tytölle että osasi suomea niin hyvin.. ei moni jenkki osaa 6 vuoden maassaolon jälkeen, jos koskaan. Mietin, etttä kävisinkö kippaamassa sille huomenna vielä kaikki quarterini ja muut left-overit.

Vaikka siinä vähän aikaa jutskailimme, ei selväksi käynyt miksi hän nyt on siinä tilanteessa, kun on. Sad.

Ja nyt survomaan kamaa veskoihin..hikinen urakka ja erityisen innolla odotan sitä osuutta kun veskat pitää roudata noita kapeita rappuja pitkin alakertaan.

Tämä oli tämän blogin loppu, kiitos mielenkiinnosta, jos joku on jaksanut katsoa ja lukea. Nähdään ja kullaan IRL, pitäkää aurinkoa näkyvissä, PLZZZZZZZZZZZZ...

**********************************

So that was it, my friends, thanks for visiting and "reading" my blog. I had a great trip, saw a lot, made some new friends and had awesome time. I'll head home tomorrow, 05JUL and keep on vacationing some weeks yet. But hey, who knows..if the weather sucks, I might be back ;) Have fun and enjoy!

-Mia

New York, New York...

Takaisin Nykkilässä kolmatta päivää ja ihan niinkuin olisi kotiinsa palannut!

Aktiviteetit samaa vanhaa: kävelyä, shoppailua, puistoilua...

Sunnuntaina oli Nykissä Gay Pride, mistä alin kuva.

Kämppä aika hauska ja sijainti paremminkin Mid-Townissa kuin Chelseassa.

Siinä updeittaukset pikaisesti, yrittäkää taikoa aurinko esiin ja pitää se niin kanssa, pls!

Täällä päivällä 28-31 astetta, illansuussa tulee mega-ukkonen aina.

Pix liittyen Queen of the Hills-tekstiin

Golden Gate-silta

Queen of the Hills

No sen kukkulan takana oli laakso ja joka puolella sen ympärillä uusi kukkula. Koko kaupunki on rakennettu 52 nyppylälle. Kyllä siinä siis pakarat kasvaisi, kun näitä käppäilisi päivät pitkät.

Onkohan koskaan käynyt niin, että kaapelivaunusta on jarrut pettäneet alamäessä? Lueskelin vähän vaunujen historiaa ja tarinaa niistä muutenkin ja mieleen jäi että sen ohjaajan pitää olla tosi muskelimies, kun pitää kääntää vaihteita ja päättärillä itse asiassa koko vanu, kun ne on suunniteltu vain yhteen suuntaan kulkeviksi. Kuvassa ns. turntable, jonka avulla vaunu käännetään nessu menosuuntaan taas. Kaapelivanun kuljettajiksi haluavista kuulemma 1/3 karsiutuu, kun ei ole tarpeeksi habaa.
En tiedä kulkeeko noilla kukaan paikallinen, mutta täynnä turisteja ne on aina. Jos vaaditaan kuljettajalta ruista ranteessa, niin kyllä sitä saa olla niilläkin matkustajilla, jotka roikkuvat kahvoissa melkein vaunun ulkopuolella.

Tänään on teemana muskelit siis. Liekö tuo ihmekään -onhan osavaltion kuvernöörinä itse Arnold S! Ja Arnien valtakunnassa on varmaankin laki, joka sanoo että myös kauppojen mallinuket eivät saa olla mitään oljenkorsia. Nike Townissa salaa otetussa kuvassa näkyy miten niiden dummieilla haukkarissa löytyy.
Turhaan muuten kävin leukojani louskuttaa Kampin Nike Storessa Helsingissä, kun sen valikoima ei miellyttänyt. Eipä näytä täkäläinenkään tarjonnallaan yllättävän: ei fillarointi- saati uikkakamoja lainkaan! Ja nyt ollaan sentään Tyynen valtameren rannalla ihan Yosemiittien vieressä, missä järjestetään ehkä kolmet tusinat triathlon-kisat vuodessa.

En tiedä alkaako mulla jo turnauskestävyys olla lopussa, mutta nyt alkaa Frisco vähän jo tympimään. Olen täällä neljättä päivää ja käytännön syistä joudun olemaan vielä viidennen. Kaksi päivää olisi riittävä kaapelivaunujen, kukkuloiden Golden Gaten, Viktoriaanisten talojen ja sateenkaarityyppien näkemiseen. Onneksi hotellihuoneessa on amme, missä lillun illat pitkät Lushista hakemieni kylpypommien seassa. Ulkopoolista (oli muuten valintakriteeri tälle paikalle) ei ole paljon hyötyä ollut, kun on niin helevatan kylymä.

Sinne Alcatraziin en muuten taida viitsiä mennä ollenkaan. Olisihan se kai hienoa ja upeata ja erilaista, mutta kun työhistoriallisista syistä vankilamiljöö ei anna kicksejä eikä mitään lisäarvoa jännittävyydessään, niin taidan skipata. Next time...ehkä. Tai sitten ei. Eli mulle Alcatraz olkoon sitten vaan se ruotsalainen bändi.

Jos jotain erilaista pitää mainita, niin spurgujen ja muiden pummien määrä ainakin tässä Union Squaren huudseilla on valtava. Sitten on muita hörhöjä päälle. Röyhkeitäkin, sillä yksikin tuli tänään juuri, kun olin kassalla levittelemässä seteleitäni (maksamassa triple choco chip-macadamia-cookieseja) pummimaan. NO ei ollut antaa SILLE, sorry babe.

Friscon kulttuuriannos tuli täytettyä tänään torstaina, kun kävin modernin taiteen museossa. SFMoMAssa. Siellä oli Frida Kahlon (se viiksiniekka mehikosta) näyttely pysyväisen lisäksi. Pysyväisessä paljon esim. Moorea, Miróa ja Matissea. Kaikkien taideharrastajien iloksi liitän kuvan käyttöesinetaideteoksesta . Taiteeksi sen kuulemma tekee se, ettei se ole alun alkaen ollut taidetta, vaan vasta se, että kyseinen taiteilija valitsi esineen edustamaan taidetta. Äsh, complicated... Ja sitten toinen, joka minimalistisuudessaan puhutteli minua.
Ja hauska yksityiskohta oli, että pääsin museoon sisälle opiskelijahinnalla, hähää!

Lauantaina 28.6. tämä siirtyisi sitten takaisin itä-rannikolle. Oltavat näyttäisi olevan hikiset, sillä prognoosi näyttää 29 astetta eikä auringonpaistetta. Siis sellainen tropiikki. Siellä seuraava viikko ja kotiin lento 5. heinäkuuta -heti, kun täkäläisestä itsenäisyyspäivästä on selvitty.

"San Francisco... city by the bay yeah... hey hey hey...You've Got Me..."

Kun mikään ei riitä, ei edes SK 50...

Friscossa ollaan ja hyvä, ettei jäädy! Mittarissa 12 C eli teetä ja sympatiaa koto-Suomeen. Eikä mulla tietenkään mitään takkia mukana edes ole, ja jouduin jo nyt maksaan pakaaseista extraa, niin heh heh. Japsit ne tuolla painoi untsikat niskassa, eikä se ollut liioittelua yhtään tällä kerralla.

Lento LAX-SFO meni ihan sukkelasti. Lentolipun hinta vaan tuplaantui melkein IRL verrattuna nettihintaan.. lipunkirjoituslisää, matkalaukkulisää, American Express-lisää, naamataululisää...ja sitäsuntätä. Mutta silti 1,5 h:n lentomatka maksoi n. 125 e, kun Suomessa vastaavan pituinen Ivaloon irtoaako 250 e:lla? Se on se kilpailu sitten kai se.

Olin täällä ip:llä around 4 pm ja en paljoa vielä jaksanut (lue: tarjennut) käppäillä, mutta ensivaikutelmaltaan näyttäisi olevan ihan erilainen kuin toinen SoCal-city LA. Tämä on selkeästi kaupunkimainen, eika vaan mikään chillailumesta, missä ollaan joko menossa tai tulossa surffaamasta.

Rokkistara-energiajuomaindeksivertaluni kertovat kaupungin olevan kalliimpi kuin NYCin tai LAn: Nykissä tölkki oli 1.89, LAssa 2.10 ja täällä 2.35. (samantyyppisissä putiikeissa Duane Reed, Walgreen ja CVS) Ja päälle vielä CAn myyntivero 8.25%, niin eroa on Nykkiin jo huomattavasti. Myyntivero on jotenkin hullu juttu eli siis hintalapussa oleva hinta ei ole se lopullinen, vaan päälle lätkäistään myyntivero, joka vaihtelee osavaltioittain. Nykin osavaltiossa myyntivero on poistettu alle $110 maksavilta vaatteilta ja kengiltä, mutta en kyllä huomannut että sitä ruoassakaan olisi ollut.

Taustalla tulee Ameriikan telkkua ja huomaan, etten paljon ole menettänyt, vaikken sitä ole päässytkään seuraamaan. Yhtä ja samaa tyhjänpäiväistä höpötystä ja säätietoja ziljoonaan kertaan. Nyt päivänpolttavia aiheita Jamie Lynnin raskaus ja jonkun komediastaran kuolema.

Eilen vikana Santa Monican päivänä sain sitten vihdoinkin fillaroitua rannikkoa etelään eli sinne Hermosa Beachille asti. Tein matkaa perillä vietettyine pizza-taukoineen kokonaista 4 tuntia ja pituutta reissulle kertyi 25 mailia eli n. 40 km. Ja nahka paloi, tällä kerralla olkapäät rakoille asti, vaikka suojakertoimet oli 50 ja aurinko ei koko matkaa edes paistanut, suurin osa oli sellaista utua kuten tuossa Marina Del Reyn ja El Segundon välillä otetusta fillarointikuvasta näkyy. Juuri samainen pätkä oli vähän tylsä, trashy ja pirun pitkä. Manhattan Beachiltä Hermosaan asti parani ja itse asiassa Hermosa oli tosi hip! Nuorekasta, Hawaiji-vaikuteista, artsya ja mageita taloja pitkin rantaa. Siellä voisi majoittua vaikka ensi kesänä ;) Ja tietenkin kamerasta loppui akku eli periltä en saanut kuvia muuta kuin kännykkään. Eli todistusaineisto puuttuu juuri nyt.

Vikana iltana SM:ssa eilen kävimme Venicessä Hal's -nimisessä ravintolassa maailman parhaalla Caesar-kanasalaatilla ikinä jazz-livebändin tahdittaessa menoa. Mukana oli Ellen pari ystävääkin, kuvassa Elle ja Mike skoolaamassa.

Amerikkalaiset aina sanovat, ettei heillä ole paljon mitään lomia ja eilen selvisi miksei. No eihän ne oikeastaan mitään töitäkään tee! Esimerkiksi näistä kolmesta tuo Elle on ranskan- ja baletinopettaja. Ei ole ollut yhtään opiskelijaa viimeisen viikon aikana ja vaikea kuvitella sillä elämänrytmillä ja -tavalla milloinkaan muulloinkaan (nukkumaan 4-6 am ja ylös 3 - 6 pm, ainoat murheet elämässä, että onko tukka parempi näin vai näin, ja onko tämä vai tuo mekko sexympi). En tiedä miten kustantaa 6000 taalan kk-vuokransa ja muut menonsa.

Kuvassa oleva duudsoni Mike omaa noilla huudseilla niin tyypillisen ammatin "writer". Kirjoittaa kuulemma LATimesiinja muihin lehtiin, antaa sijoitusvinkkejä, ja myy ja keräilee Harrikoita. Kysyin, että saako julkaistua tekstejänsä sitten. No joo, harvakseltaan.

Kolmannen, Frankie Leen, iltaa meidän kanssa iltaa viettäneen kortissa lukee "Artist of life". Työnkuvaan kuuluu ihmisessä olevien voimavarojen löytäminen ja henkilöiden buustaaminen täydellisiin suorituksiin. Muttei silti kuulemma ole mikään life-coach tai mentori..

---Who pays these people's bills, kysynpä vaan (katkerana)!

Huomenna aion lähteä exploraamaan kaupunkia ja tarkoituksena käydä ainakin kurkkaamassa mitä tuon mäen takana, minne tuo ratikka on menossa, löytyy. Ratikan alapuolella oleva kuva on superchicistä ostoskeskuksesta tässä Union Squarella lähellä, Westfieldistä.

Hear ya!

"Until the sun comes up over Santa Monica Boulevard..."

Ei tätä turhaan kutsuta aurinkoiseksi Kaliforniaksi. Sateesta tai edes pilvisestä ei ole ollut tietoakaan, parina päivänä ehkä vähän sumuista meren päällä. Mutta arska kuulemma paistelee täällä jotain 320 päivää vuodessa. Lämpötila Santa Monicassa on yleensä alempi kuin LA:ssa tai vuorilla, esim. justiinsa siellä Hollywoodissa. Eli sangen miellyttävää näin Pohjolan flikan makuun.

Meininki on leppoisaa ja niin monessa eri suhteessa erilaista kuin Nykkilässä. Ihmiset hymyilevät, tervehtivät toisiaan ja sanovat kohteliaisuuksia toisilleen tuntivatpa tai ei. Jopa yleisissä tiloissa soitettava musiikki on lungimpaa eikä mitään bumputi-bumputi-räppiä. Ja niin usein muuten kasaria :)

CA on ollut blast kokonaisuudessaann itsessään. Vähän v*tutusta on aiheuttanut tosin reissuveskan katoaminen, sen saapuminen rikkinäisenä ja umpikahjo vuokraemäntä koirineen. Emäntä siis vuokrasi asunnon mulle viikoksi ja maksoin siitä siis sen mukaan. Mutta suksetpa menikin ristiin boyfriendin kanssa ja hän palasi tänne kahden päivän jälkeen. Vetää röökiä sisätiloissa kuin korsteeni ja nukkuu päivät, elämöi yöt. Ei ikinä pääse ajoissa minnekään, joten olen enimmäkseen mennyt omia aikojani ja hyvä niin. Ja niinhän sen oli tarkoituskin, mutta meni vähän homma metikköön. Jahka matka tästä jatkuu, niin ehkä tuonkin unohtaa ja Suomessa viimeistään sille voi jo nauraa.

Tuo doggy-kuva on siis se Bear. Puppy 8 kk, mutta rodusta ei hajuakaan. Vähän piinallista, kun mulle on tullut tavaksi viedä se morningpeelle ja -poopille, ja ihmiset aina tulee lällyttämään ja kyselemään. Sanon, etten tiijä, kun se ei mun ja ne uskoo, kun näkevät mun poistuvan, jolloin on vaikea päättää taluttaako Mia koiraa vai koira Miaa.

Em. episodeista johtuen liikkuma-alueeni on maantieteellisesti ollut aika suppeata. Aikaa mennyt kaikenlaisessa säätämisessä, puhelimen vieressä päivystämisessä ja suunnitelmien kerta toisensa romukoppaan joutumisessa.

Ja kyllä se niin on, että tässä maassa on ajateltu autolla liikuttavan. Well, bussillakin pääsee, mutta hirveä funtsiminen ja setviminen ennakkoon aina minne, millä ja milloin mennä.

Enimmäkseen oon hengaillut tässä Santa Monicassa ja Venicessä. Tiistaina otin bussin LA Downtowniin ja sieltä metrolla Hollywoodiin. LA:n metro on uudehko juttu ja suppea. Kuvissa yhdessä on piirroksin havainnollistettu minkälaisista kauheista rikkeistä räpsähtää sakot ja yhteiskuntapalvelua. Suosittelisin meillekin samaa, ainakin kouluissa olisi hyödyllistä.

Hollywoodin katu Sunset oli oikea turistirysä ja ei oikein mitään ihmeellistä katsottavaa, paitsi töllistellä Walk of Famen laattoja. Marilyn Monroeta hain hulluna, mutta en löytänyt. Olisi kuulemma ollut ihan pelipaikoilla, mutteipa vaan osunut silmään. Lähdin metsästämään parempia kuvausmaisemia HOLLYWOOD-tekstistä siellä vuorilla, kun sehän näytti olevan ihan kivenheiton päässä. Kävelin kuumassa paahteessa vähitellen nousevaa tietä pitkin, mutta eipä paljon lähentynyt, ja lopulta annoin periksi. Että tyydytään sitten vaan tuohon kauempaa napattuun. Mitään Universalin studioita en ehtinyt, mutta jääpähän seuraavaksikin kerraksi ohjelmaa...

Tämä rannikko on rakenteeltaan sellainen, että kaupunkeja on peräjälkeen kuin helminauhassa. Tarkoituksena oli keskiviikkona lähteä etelän suuntaan Hermosa Beachille asti ja poljin ja poljin, välillä loppui koko fillaritiekin ja henkeni kaupalla yritin solkottaa autojen seassa. Mitään Hermosaa ei tullut ikinä. Kysyin joltakin vienosti, jotta mikäköhän olisi seuraava kaupunki, kun mieleen hiipi ajatus väärästä suunnasta. Kartat on yliarvostettuja. Ja aivan oikein, meitsi olikin fillaroinut Malibu Beachille. Ei se mitään, siellä oli hienoja aaltoja ja mageita taloja aivan rannalla..Melrose Place-tyyliin. Merikuvat sieltä.

Tänään ajattelin sitten sitä Hermosaa, mutta antoivat niin surkean pyörän vuokraamosta, että mä sillä minnekään 25 kilsan päähän lähtenyt -istuma-asento ja sarvet olivat kuin jossain chopperissa. Ehkä huomenna, vimeisenä päivänä sitten. Huomenna eli sunnuntaina täällä on Midsummer-festarit ja siihen kuuluu katumyyjäisiä, musiikkia ja muita tapahtumia. Ja illalla girls night out, koska emännällä on herrajee- SYNTYMÄPÄIVÄ, iiiks! Maailma pysähtyy, hänen syntymäpäivänsä!!! 41. *rolling my eyes*

Venice Beachia usein dissataan muihin alueen helmiin verrattuna, mutta musta se on aika kiva ja viehättävä paikka. Very funky, I'd like to add. Tänään tosin se oli oikea elävä friikkisirkus. Ehkä siksi siellä oloni niin kotoisaksi tunsinkin. Yritän saada kuvan kerjäävästä heebosta, jonka lapussa lukee "I don't lie: I need weed"

Itse alan muistuttamaan paikallista ikänsä täällä elänyttä surffipummia takatukkineen, paitsi mulla ei takatukkaa: tukka on vitivalkoinen, naama aika ruskettunut, ahavoitunut ja ryppyinen.

Eli siis mun päivät on mennyt käppäillessä, fillaroidessa ja poolilla lojuessa.

Ruoasta piti sanoa vielä, että tosi paljon on tarjolla kaikkea meksikolaisvaikutteista. Tietenkin pizza by the slice-paikkoja on jonkin verran, mutta salaattibaareja ja delejä ei niinkään. Frozen yoghurtia on kaikkialla (kunpa sitä saataisiin taas Suomeenkin) ja lemonadia. Hodari-kärryjä oon nähnyt yhden tivolin yhteydessä. Sen samaisen tivolin maailmanpyörä oli muuten kuulemma myynnissä Ebaysssa (wink, wink Hennille, jos tätä lomillasi luet), mutta onneksi en huomannut, kun olisi varmaan tullut vähän shippingille hintaa.

Kuva, missä on punaisia piikkejä on maassa oleva zydeemi, joka estää väärään suuntaan autoilun esim. parkkipaikkojen sisääntuloalueilla: oikeaan suuntaan mennessä piikit painuvat sisään eli antavat myöden, mutta väärään suuntaan mennessä ei aikaakaan, kun renkaista kuuluisi vaan phhhhhhhhhhh...

Räpsyjä matkan varrelta